Day 15: tunnelin päässä näkyy valoa.

Edellisestä blogin päivityksestä on kulunut jo jonkin verran aikaa. Pessimisti saattoi jo luulla, että olen retkahtanut pelaamaan. Ylpeänä voin kertoa, että päätös pelaamattomuudesta on pitänyt, eikä vieläkään ole tullut suurempia vaikeuksia olla pelaamatta. Yllättävän helppoa, mutta olkoon.

Kun päivät eivät enää kulu tietokoneella nyhväten ja pelejä pelatessa, on aikaa jäänyt muille harrastuksille. Olen koko ikäni ollut suhteellisen urheilullinen ja harrastanut aina liikuntaa. En mikään oikea urheilija tietenkään ole, mutta omaksi iloksi on tullut harrastettua vähän sitä sun tätä. Pelaamisen myötä jäi harrastuksetkin pois. Pelaaminen vei todella paljon aikaa ja pelaamisen jälkeen oli niin paha olo, ettei enää pystynyt harrastamaan. Hyvä kun voimat riittivät koulussa suoriutumiseen. Nyt olen taas aloitellut vanhaa juoksuharrastusta ja voi pojat, että olen siitä nauttinut. 

Oli muuten tilipäiväkin. Ei tullut paljoa, mutta korvaus kahdesta menetetystä vapaapäivästä tuli kuitenkin tarpeeseen. Entinen minä olisi "sijoittanut" ison osan tuostakin vähäisestä palkasta vedonlyöntiin ja casinolle. Nyt maksoin koko rahalla laskuja. Laskut on nyt pääosin ajantasalla, ainoastaan pari isompaa pikavippiä on rästissä. Näistä pitäisi yrittää saada sovittua jonkinlaiset maksusuunnitelmat, niin sen jälkeen voisi hengittää taas helpommin. Kyllä tästä suosta vielä noustaan entistä vahvempana.

- Antti

15 päivää pelaamatta.

DAY 6: Viikonloppu tuli ja meni.

Viikonloppu meni hyvin ja olen edelleen pystynyt olemaan pelaamatta. Itseasiassa hieman ihmetyttää miten pelaamisesta luopuminen on toistaiseksi edennyt näinkin kivuttomasti. Tilillä kuitenkin olisi muutama kymppi, jotka voisin halutessani sijoittaa peleihin. Varmaan tilanne vielä hankaloituu, mutta toistaiseksi on mennyt tosi hyvin ja nyt nautitaan nykyhetkestä. Mitään ihmeellisestä ei tullut tehtyä viikonlopun aikana, mutta mieliala oli tosi korkealla kun ei pelaaminen tai tappiot stressannut lainkaan. En edes muista milloin olisi ollut yhtä hyvä viikonloppu.

Olympialaiset tulivat kannaltani hyvään saumaan ajatellen pelaamisen lopettamista. Urheilua tulee lähes jatkuvalla syötöllä telkkarista, niin ei tule niin helpolla tilannetta, että pelaisin netticasinolla ajan tappamisen verukkeella. Myöskin urheiluvedonlyönnin kohteet olisi omalta kohdaltani harvemmassa kun oma vedonlyönnin suosikki liiga NHL jäi tauolle olympialaisten ajaksi. Urheilisuorituksistakin voi nauttia aivan toisella tavalla, kun ei tarvitse stressata voitoista ja tappioista. Ja tätä ei nyt pidä sekoittaa siihen kun normijamppa lyö toisinaan harmittomia vetoja itselleen sopivilla panoksilla. Se voi tuoda mukavaa  extrajännitystä urheiluun, mutta peliriippuvaiselle pelit ovat pakkomielle, joka hämärryttää kaiken muun ja tuo lopulta vain tuskaa.

- Antti

6 päivää pelaamatta.

DAY 2: toistaiseksi kaikki hyvin

Toinen päivä menossa ilman pelaamista. Aamulla oli samat tutut rutiinit kuin pelatessakin ja heti herättyä tuli tarkastettua miten yöllä on jenkkien jääkiekko ja koripallo liigoissa pelattu. Nyt tähän ei kuitenkaan liittynyt mitään tuskaa pieleen menneiden vetojen suhteen. Urheiluvedonlyönti on kuulunut elämääni lähes aina. Aikaisemmin panokset olivat kuitenkin maltillisia ja vedonlyönti toi vain pientä lisäjännitystä urheilun seurantaan. Viimeisimmän vuoden tai kahden vuoden aikana vedonlyöntikäyttäytymiseni muutti kuitenkin muotoaan. Enää kyseessä ei ollut pienen lisäjännityksen hakeminen vaan pakonomainen pelaaminen. Yksittäisen vedon panos ei välttämättä kasvanut, mutta tein päivittäin isompia järjestelmiä, jolloin kokonaispanos kasvoi. Vedonlyönti ei myöskään enää pohjautunut niinkään todennäköisyyksiin vaan tuuriin. Kun kerran on voittanut muutaman kympin panostuksella yli 1000€ , niin helposti ajautuu kierteeseen, jossa haetaan vain näitä isoja potteja. Sen jälkeen voi lähetellä kuvia voittokupongista Facebookin vedonlyönti-sivustoille BOOM!- ja SIIKA -tekstien kera. Sinnehän ne muutkin kaltaiseni laittavat kuvia omista kupongeistaan. Sillä hetkellä tuntuu hyvältä olla voittaja itsekkin.

Pelkällä urheiluvedonlyönnillä en kuitenkaan olisi saanut itseäni nykyiseen tilanteeseen. Urheiluvedonlyöntiin hävisin toki myös rahaa, mutta voitot kompensoi tappioita. Tappiollista se toki oli, mutta ei läheskään näin suuressa mittakaavassa. Todelliseksi ongelmaksi muodostui netticasinot. Urheiluvedonlyöntiä tarjoavilla yrityksillä on lähes poikkeuksetta tarjolla myös casinopelejä. Sinne ne minunkin rahat menivät. Aluksi casinopelit tuntui harmittomalta viihteeltä, jonne saatoin pelata kympin tai pari kerran viikossa. Kohdalleni sattui usemman sadan euron voitto. Tuolloin ei vielä pelihimo ollut yltynyt, niin pystyin voittamini rahat nostamaan pankkitililleni. Pian pelasin uudestaan ja voitin taas. Pelaaminen oli mukavaan, voitin rahaa ja pelit tarjosi mukavaa jännitystä kivoine musiikkeineen. Olin koukussa. Enää en tosin voittanut, eikä pelaaminenkaan ollut kivaa vaan pakonomaista. Tein talletuksen, hävisin rahat, tein uuden talletuksen, hävisin taas. Taas uutta talletusta tehdessä tiesin ettei minun pidä pelata, eikä minulla oikeasti olisi tähän varaa, mutta jokin sai minut kuitenkin toiminaan toisin ja jatkamaan pelaamista. Kun pelit loppui olin aivan rikki, ahdisti ja aikuinen mies itki yksinään. Tämä kuvia toistui kerta toisensa jälkeen. 

Nyt olen kuitenkin päättänyt katkaista tämän kierteen ja olen lopettanut pelaamisen. Rahatkin on loppu ja lähinnä nyt jännitetään pystynkö säilyttämään luottotiedot vai en. Jonkinlaisena edistysaskeleena pidän sitä, että pystyin nostamaan pelitililtäni viimeiset 27 euroa pois. Aikaisemmin olisin vain pelannut nuo vähäisetkin eurot ja toivonut saavuttavani niillä ison voiton, joka ratkaisisi ongelmani. Pidin ongelmanani sitä ettei minulla ollut rahaa, kun oikeasti ongelmani oli peliriippuvuus, joka johti siihen ettei minulla ole rahaa. 

- Antti

2 päivää pelaamatta

The first day of rest of my life without gambling

Hei, 

olen Antti ja olen addikti. Nyt se on sanottu ja parantuminen voi siis alkaa.

Olen peliriippuvainen ja ensimmäiset kokemukset uhkapeleistä sain jo lapsuudessani RAY:n pelikoneista ja Veikkauksen pitkävedosta. Lapsuudessani RAY:n tai Veikkauksen peleissä ei ollut mitään ikärajoja, eikä kukaan puuttunut 10-vuotiaiden lasten pelaamiseen. Myöhemmin näihinkin on onneksi tullut ikärajat. Lapsena pelaamiseen käytetyt summat eivät olleet suuria, mutta näin jälkikäteen ajateltuna RAY ja Veikkaus ovat osasyyllisiä siihen, että minusta tuli myöhemmin peliriippuvainen. Kiitos.

Opiskelijana minulla ei ole vieläkään suuria tuloja, mutta ne pienetkin tulot olen usein siirtänyt netticasinoille. Tämän jälkeen olenkin joutunut turvautumaan usein pikavippeihin. Vippejä maksoin ottamalla uusia vippejä, joka vain syvensi kierrettäni ja lisäsi tuskaa.  Viime vuonna olin eri pikavippifirmoille velkaa pahimmillaan noin 5000€. Onneksi tuli kesä ja pääsin töihin. Lomaa en pystynyt pitämään päivääkään, mutta kesätöiden ansiosta sain oman talouteni suurinpiitein tasapainoon. Kaikki näytti jo menevän hyvin, mutta sitten retkahdin uudestaan. Tätä kirjoittaessani olen juuri pelannut netticasinoille tämän kuukauden opintotukeni yhdessä illassa. Pankkitililläni on 3,68€ ja seuraavaa "tilipäivä" on ensikuun 4. päivä, jolloin tulee opintotuki. Pikavippejä on taas päässyt kertymään noin 3000€ edestä. 

Nyt olen kuitenkin päättänyt tehdä oikeasti muutoksen elämässäni ja lopettaa pelaamisen. Tämä on tosin helpommin sanottu kuin tehty. Henkilön, jolla ei ole riippuvuutta on varmasti vaikea ymmärtää mikä lopettamisessa voi olla niin vaikeaa. Pelatessanikin tiedostan kuinka tyhmää pelaaminen on ja minun ei pitäisi pelata. Tämä ei kuitenkaan saa peliriippuvaista lopettamaan. Pelaaminen loppuu monella vasta kun rahat ovat loppu ja tilalle on tullut ääretön tuska. Olen purrut nyrkkiä ja maannut lattialla itkien pelisession päätyttyä. Mielessä on pyörinyt usein itsetuhoisia ajatuksia, mutta onneksi elämässäni on paljon hyviä asioita tasapainottamassa tilannetta.  

Kirjoitan tähän blogiin elämästäni peliriippuvaisena ja blogilla on kaksi tarkoitusta. Itselleni tämä toimii terapeuttisena työvälineenä, joka kautta pystyn purkamaan tuntojani. Oikeassa elämässäni en ole häpeän tunteen takia  pystynyt kertomaan kenellekkään peliriippuvuudestani. Toinen syy blogin kirjoittamiselle on se, että joku blogin lukija saattaisi saada tästä itsekkin apua peliriippuvuutensa kanssa taisteleen.

- Antti 

1 päivä pelaamatta